Itse itseänsä soimaten?

Katson itseäni alastomana peilistä, näen monia epäkohtia. Silmät nauliintuvat vain huonoihin asioihin. Polveni ovat rumat, nenä liian pysty, korvat höröttävät, ryhti on painunut ja vatsa pömpöttää. Pyllykin on väärän mallinen ja tukka huonosti. Erilaisia arpia näkyy kehossa.

Katson itseäni uudestaan, nyt lempeämmin. Näen kauniit silmäni, hyväkuntoisen ihoni ja kauniit pohkeeni. Näen kauniin hymyni, joka paljastaa persoonalliset hampaani. Arpeni kertovat eletystä elämästä ja kokemuksista, ehkä selviämisestä.

Usein katsomme itseämme ja näemme kaiken huonon ja paranneltavan. Toisia ihmisiä osaamme usein katsoa lempeämmin ja rakastavammin. Itseltämme vaadimme täydellisyyttä ja katseemme kiinnittyy epäkohtiin.
Miksi en näytä samalta kuin instagramin somepersoona uimaranta kuvissaan?
Itseään on helppo soimata: voisit liikkua enemmän, voisit huolehtia itsestäsi enemmän, voisit tiputtaa painoa ja voisit sitä ja voisit tätä.

Mitäpä jos ensi kerralla peiliin katsoessa katsoisitkin lempeästi itseäsi? Etsisit kehosi parhaat kohdat ja katsoisit niitä rakastavasti? Olemme kaikki yksilöitä ja jokaisessa meissä on paljon hyvää myös ulkoisesti. Uskon, että sisäinen kauneus -niin klisee kuin se onkin, on tärkeintä. Kuitenkin kun ihminen viihtyy omassa kehossaan, voi hänen mielensäkin paremmin.

Jotta voisimme rakastaa muita, tulee meidän rakastaa itseään. Emme useinkaan katso muita ihmisiä yhtä tuomitsevasti kuin katsomme itseämme. Koeta katsoa itseäsi samalla lempeydellä ja rakkaudella, kun katsot muita ihmisiä. Kiinnitä huomio hyvään. 

Olet oman hyväksynnän ja rakkauden arvoinen. Aloita nyt.